Perhosen siivet ovat suuret, valtavat, kantavat.
Auringonlaskut ja kaupungit häämöttävät horisontissa,
ensin pitää levätä hetkessä.
Kuva on hiukan kesken, mutta julkaisen sen silti täällä.
Eihän elämänikään ole vielä valmis.
Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti