Kaikki hyvin :)

Vaikea ja raskas ajanjakso elämässäni on tullut viimein päätökseensä ja minä selvisin! Nyt kohti uusia tuulia!

perhoset

Hymyilyttää (hiukan).

Hiukan hymyilyttää.

Haave toteutui, mutta ei ihan täysin. 

Osa haaveesta jäi tulevaisuuteen,

odottamaan parempia päiviä,

terveempää vointia.

Ensi vuonna ehkä voimia,

haluan koko haaveen itselleni.

Tulin hyväksytyksi yliopistoon,

 biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekuntaan, 

vaikka päämääränä oli ainostaan selvitä tästä keväästä hengissä.

Mietin vielä, 

uskallanko lähteä.

mainitsemisen arvoista

Lista asioista, jotka tuntuvat kivoilta:

Oranssit tulppaanit,

mummilan pääsiäisnarsissit,

vihreääkin vihreämpi basilika,

sininen lempihuivini,

leikkivä koira (Eikö se muistutakin ihan leijonaa pehmoleluharjoineen?),

haukotteleva koira,

hymyilevä minä,

taivas kerrostalon viidennestä kerroksesta katsottuna.

Neljäntenätoista päivänä maaliskuuta

Meissä ei ole muuta kuin kävelijä kevätauringossa,

valoon tuijottaja siristävin silmin.

Meistä ei ole muuhun kuin katsomaan,
uusia aamuja,
kuinka yöt menevät pois ja tennarit kantavat taas.

Meitä ei ole tehty muuhun kuin

seisomaan vastatuuleen rannalla,

tuntemaan soluissa joka ikinen mennyt asia yhtä aikaa.

Havahtumaan, kuinka se tuuli velloo meissä,

 kääntää sisukset ympäri ja heittää hiukset pois kasvoilta.

pakottaa katsomaan myötätuuleen.

Uudistuminen sattuu.

Siellä oli kuivuneita kukkia ja luurankopuita.

 Aivan

 kuin

 minäkin

hengitin hiljaa siellä.

Aloitin toipumisen tästä

Silloin seilasin valtavan suuren silmän päällä mieleni upottavassa meressä. Välillä haukoin henkeä pinnan alla ja toisaalta aallot heittelivät minua myös ilmaan. Olin samaan aikaan valtavan väsynyt, enhän ollut nukkunut lainkaan lukuisina edeltävinä öinä.
En yrittänyt saada visuaalisesti taitavaa työtä aikaan. Istuin vain sairaalan toimintahuoneessa rättiuupuneena ja tartuin pöydällä olleisiin vahaliituihin, joten tämän piirtäminen oli ikäänkuin (hyvää) terapiaa.
Nyt minulla on taas voimia. Olen päässyt rannalle (ja sanonut hyvästit sairaalalle).

ikkunalasipyhyys

Lämmintä

                                          Jää sulaa hitaasti mutta varmasti.
       Kiitos, rakas ystäväni Ada. Autoit minua valtavan paljon.
                                                   
                                                              

Mitä minä minusta enää muistankaan?
Punaiset hiukset minulla ainakin oli.
Piirtelin idealistisia kuvia iltaisin.
Rakastin värejä ja etsin sielunystävää.
Luin rajatietokirjoja ja härnäsin pikkuveljiäni.
Kävin pitkillä kävelylenkeillä tärkeän ystäväni kanssa.

   

Mitä minä minusta enää muistankaan?
Punaiset hiukset minulla ainakin oli.
Piirtelin idealistisia kuvia iltaisin.
Rakastin värejä ja etsin sielunystävää.
Luin rajatietokirjoja ja härnäsin pikkuveljiäni.
Kävin pitkillä kävelylenkeillä tärkeän ystäväni kanssa.
Näin auringonsäteet ilman ylimääräisiä silmiä.

Aurinko lämmittää taas,
kiitos.

joulukortti

Olen leimannut viimeisen viiden päivän aikana suunnilleen 400 000 joulukorttia.

Työskentelen Postilla jouluapulaisena.

Päätin itsekin tehdä joulukortteja.

Hyviä mutkia tuli matkaan ja yli 30 korttia päätyikin yksinäisille (ja vanhoille) ihmisille.

Toivottavasti he ilahtuvat.

kotikaupunkini

 Hissillä ylös Näsinneulaan ja pälyilemistä alas. 

Autot olivat söpöjä muurahaisia,

                                                            ja,

 köröttelivät huvittavan vakavissaan mikä minnekin.

Leikkiautot ja tärkeä leikki.

Miltäköhän tuntuisi kasvaa jättiläiseksi 

ja kahlata Pirkanmaan lukuisien järvien poikki?

Tietysti välillä myös istahtaisin kerrostalojen päälle lepäämään,

silloin kun jalkani väsyisivät.

Samalla hieman huvittelisin.

Nappaisin hurjastelevat pikkuautot, valivali-napinapi-mummot, koiranmyrkyttäjät ja potentiaaliset koulukiusaajat pinsettiotteeseen,

                                                    ensin pelästyttäisin,

mutta lopuksi nostaisin jokaisen kämmenelleni

                                          ja silittäisin hellästi etusormella.

syysaamuina ilkikurinen maailma leikkii aavetta pukeutumalla valkoiseen

Eräänä aamuna koko Seinäjoki oli valkoinen.

Minä rakastin usvaisia aamuja, puin takin ylleni ja nappasin kameran mukaani. Mummi ja ukki naureskelivat hyväntahtoisesti innokkuudelleni. Oi ihana ihana syksy!

sadepisarat taittavat valon sateenkaareksi

e-

le-

tään

pisara-

maailmassa

jossa sade välillä

poistaa paperihaarniskan,

 eletään sateenkaarimaailmassa

jossa silmät sateesta kimmeltää,

kaikkialla kirkasta ja aurinkoista,

kukapa sateenvarjoihmisistä

haluaisi ihan tosissaan

torjua sateen?

 

 

 

 

täs-                          ten                           meri 

        sä          ilois-          sa-           jen           

               on                            no-                   

täs-                          ten                           meri

        sä          ilois-          sa-           jen           

               on                            no-                  

täs-                          ten                           meri

        sä          ilois-          sa-           jen          

               on                            no-                  

täs-                          ten                           meri

        sä          ilois-          sa-           jen          

               on                            no-                  

luumupuu halaa aurinkoa ja aurinko kurkistaa luumupuun kainalosta

 kaunis syksy

karkoitan kaiken pahan juomalla teetä ja lukemalla vanhoja yläasteen koululehtiä iltaisin

saan spontaaneja ideoita: menen kuvaamaan luumupuuta, kun aurinko laskee

olen pisteettömiä lauseita ja ei-isoja alkukirjaimia (en muista ei-ison vastakohtaa tällä hetkellä)

muistelen vanhoja junamatkoja

pieninä kiipeiltiin vaunun hattuhyllylle saakka ja isoina matkustetaan niin kauas kuin uskalletaan
 

kuuntelen kaunista musiikkia

ja löydän melodian käänteistä itseni

ne tuntuvat kuin ajatuksilta

Ihmisen energiakehon värit:

punainen -juurichacra

oranssi -napachacra

keltainen -solar plexus

vihreä (kantapäissä) -sydänchacra

vaaleansininen -kurkkuchacra

indigo -otsachacra

violetti -kruunuchacra

rukousalttaripiirros

Tässä se on. Olin lupautunut ystäväni Adan kanssa vastaamaan yhdestä rukousalttarin valmistelusta sunnuntain Tuomasmessua (Aleksanterin kirkko) varten. Minun vastuullani oli kuvan piirtäminen. Piirsin sen mustalla huopakynällä (=tussilla) 50x70 cm kokoiselle kartongille. Mieleni jankuttaa minulle, että voisin kuvan puuta hieman vielä "viimeistellä", mutta en tee sitä, vaikka haluaisinkin.