Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
perjantaina, maaliskuuta 28, 2014
savitöitä (koulun keramiikkakurssi)
Kaktukseni sai uuden kukkaruukun. Enkä malttanut olla muokkaamatta oikean puoleista kuvaa mustavalkoiseksi, nyt se saa hassuja ja uudenkaltaisia merkityksiä. Voiko sen ajatella enää esittävän pelkkää savitekelettä? Jos näet naaman.
Naamakaktusruukkuni sekä afrikkalaistyylinen naamasavityösarjani kaipaavat vielä raakapolttoa sekä lasitusta, jotta olisivat valmiita. Istuin tänään kuvisluokassa 5 tuntia ja olen tyytyväinen, kun sain keramiikkakurssin työt omalta osaltani tehtyä ajoissa :) (ope hoitaa polttamisen sekä naamakaktusruukun lasittamisen) !
Ja pomppaan nyt asiasta toiseen. Nyt seuraa "tylsää kouluhöpinää", mutta olen vain niin iloinen tästä asiasta, jonka siis haluan nyt kertoa :) ! Satuin vilkaisemaan opettajainhuoneen vieressä olevalle ilmoitustaululle muutama päivä sitten: yo-kokeiden alustavat pisteet olivat ilmestyneet! Yllätyin kivasti huomatessani, että äidinkielen Vilijonkkaesseeni ja tekstitaidon räpellykseni olivat ilmeisesti viehättäneet opettajaa (alustavan) L:n arvosanan verran. Maantieteen yo-koekin meni hyvin, 38/36 pistettä, eli hyvin varma L :D ! Olen hyvin iloinen myös osittain siksi, että "ylitin itseni". Lukihäiriöisenä minusta on varsin hankalaa kirjoittaa pitkiä kirjoitustehtäviä nopeasti ja rajatulla ajalla. Onnistuin kuitenkin säätelemään ajankäyttöni varsin mainiosti yo-koesalissa (vaikkakin 2 tunnin lisäajan kanssa). :)
maanantaina, maaliskuuta 24, 2014
Maailma on täynnä lämpöä
On hämmentävää tuntea samaan aikaan kaikkea.
Iloita auringosta ja hymyillä keväisillä kaduilla,
havaita, että se kaunis maailma on pelottava pimeinä öinä.
Kivahtelin melkeinpä vihaisesti ystävilleni esittäen toivomuksen, etteivät he kertoisi karmeimpia kauhutarinoitaan juuri keskellä pimeää metsää,
samalla olin äärettömän onnellinen, että en ollut yksin.
Kuka muka pelästyy taskulampun valossa kiiluvaa pelastusrengasta autiolla öisellä uimarannalla?
Tuntuu hassulta, että kaikki muuttuu väjäämättä, enkä minä voi vaikuttaa mihinkään.
(mummila myydään)
lukio loppuu kohta
ystävät muuttavat eri kaupunkeihin kauas pois
kaikki entinen katoaa
aika kuluu ja jotkut minän eri puolet hukkuvat aikaan, en halua.
Minun pitäisi olla jotenkin "valmis", olenhan 19-vuotta täyttävä nuori aikuinen tänä vuonna, ei se niin mene.
(tarvitsen halin. )
Iloita auringosta ja hymyillä keväisillä kaduilla,
havaita, että se kaunis maailma on pelottava pimeinä öinä.
Kivahtelin melkeinpä vihaisesti ystävilleni esittäen toivomuksen, etteivät he kertoisi karmeimpia kauhutarinoitaan juuri keskellä pimeää metsää,
samalla olin äärettömän onnellinen, että en ollut yksin.
Kuka muka pelästyy taskulampun valossa kiiluvaa pelastusrengasta autiolla öisellä uimarannalla?
Tuntuu hassulta, että kaikki muuttuu väjäämättä, enkä minä voi vaikuttaa mihinkään.
(mummila myydään)
lukio loppuu kohta
ystävät muuttavat eri kaupunkeihin kauas pois
kaikki entinen katoaa
aika kuluu ja jotkut minän eri puolet hukkuvat aikaan, en halua.
Minun pitäisi olla jotenkin "valmis", olenhan 19-vuotta täyttävä nuori aikuinen tänä vuonna, ei se niin mene.
(tarvitsen halin. )
Maailma on täynnä inhimillisyyttä ja lämpöä.
Arvostan välittämystä osoittavia ihmisiä,
välittää voi monella eri tavalla.
:)
maanantaina, maaliskuuta 03, 2014
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)