Hymyilyttää (hiukan).

Hiukan hymyilyttää.

Haave toteutui, mutta ei ihan täysin. 

Osa haaveesta jäi tulevaisuuteen,

odottamaan parempia päiviä,

terveempää vointia.

Ensi vuonna ehkä voimia,

haluan koko haaveen itselleni.

Tulin hyväksytyksi yliopistoon,

 biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekuntaan, 

vaikka päämääränä oli ainostaan selvitä tästä keväästä hengissä.

Mietin vielä, 

uskallanko lähteä.

savitöitä (koulun keramiikkakurssi)

Kaktukseni sai uuden kukkaruukun. Enkä malttanut olla muokkaamatta oikean puoleista kuvaa mustavalkoiseksi, nyt se saa hassuja ja uudenkaltaisia merkityksiä. Voiko sen ajatella enää esittävän pelkkää savitekelettä? Jos näet naaman.

Naamakaktusruukkuni sekä afrikkalaistyylinen naamasavityösarjani kaipaavat vielä raakapolttoa sekä lasitusta, jotta olisivat valmiita. Istuin tänään kuvisluokassa 5 tuntia ja olen tyytyväinen, kun sain keramiikkakurssin työt omalta osaltani tehtyä ajoissa :) (ope hoitaa polttamisen sekä naamakaktusruukun lasittamisen) !
Ja pomppaan nyt asiasta toiseen. Nyt seuraa "tylsää kouluhöpinää", mutta olen vain niin iloinen tästä asiasta, jonka siis haluan nyt kertoa :) ! Satuin vilkaisemaan opettajainhuoneen vieressä olevalle ilmoitustaululle muutama päivä sitten: yo-kokeiden alustavat pisteet olivat ilmestyneet! Yllätyin kivasti huomatessani, että äidinkielen Vilijonkkaesseeni ja tekstitaidon räpellykseni olivat ilmeisesti viehättäneet opettajaa (alustavan) L:n arvosanan verran. Maantieteen yo-koekin meni hyvin, 38/36 pistettä, eli hyvin varma L :D ! Olen hyvin iloinen myös osittain siksi, että "ylitin itseni". Lukihäiriöisenä minusta on varsin hankalaa kirjoittaa pitkiä kirjoitustehtäviä nopeasti ja rajatulla ajalla. Onnistuin kuitenkin säätelemään ajankäyttöni varsin mainiosti yo-koesalissa (vaikkakin 2 tunnin lisäajan kanssa). :)