maanantaina, helmikuuta 09, 2015

Rannalla

Ihminen.



Verbejä toinen toisensa jälkeen.
Tuijottaa lokin selkämyksen rajoja.
Suojautuu.
Iso tuuli vääntää H2O:n molekyylejä.
Villatakki liehuu.
Terävä vesi ei kuitenkaan lävistä rantakiviä.

Horisontista.
Jossain istuu, ja jotain hän näkee.
Vesi on sulanut pois talvisten lumiukkojen harteilta
ja saanut matkapahoinvoinnin viemäristön kurveissa.
Veden takana ei ole kuitenkaan mitään.

Ajatelma totuudesta.
Vesi läikyttelee rikkinäisiä peilikuvia.
Joskus nousee vuorovesi,
                                                              ja peilikuva
                                                                                                  muuttuu 
                                                                                                                           painajaiseksi.
Ihminen on rohkea, kun katsoo merta.





Ei kommentteja :

Lähetä kommentti