Lintu

Silloin

Silloin en ollut enää minä.

Muutuin numeroksi mielenterveystilastoissa, diagnoosiksi, potilaaksi lääkärin silmissä, näkymättömäksi entiselle minälleni.

Olisin itkenyt, jos olisin pystynyt.

 

Sinä kestit minua.

Vaikka pelästytin sinut monta kertaa, sinä et hylännyt minua.

Lääkeyliannostus, viilto.

Kaunis on maailma. Hymyilen. Selvisin kaikesta.

Kyyneleitä

varjo

Ihmisiä kuin voikukat

On olemassa ihmisiä, jotka ovat verrattavissa voikukkiin. Voikukkaihmiset muuttuvat. Voikukkaihmiset ovat aluksi itsestäänselvän värikkäitä ja elinvoimaisia, mutta pian tulee aika, jolloin he joutuvat luopumaan. Tuuli repii heistä haaleat palaset vähitellen tai puuskissa ilmaan, eikä samaan entiseen ole paluuta.
Mutta uusia keväitä tulee taas.

hetkessä

 Maailma huristaa eteenpäin.

Laivat kulkevat merillä ja merissä on simpukoita,

niin se on ollut aina, toivottavasti.

Kuvitteellisten merien rannoilla seisotaan haaveellisin silmin.

 Bussit ovat täpötäynnä uusia ihmisiä.

Miksi tuttujen kävelyteiden railoja ei ikinä paikata?

pöytälaatikosta löytyi piirustuksia

 vuoden 2013 tunnelmia, piirsin ne silloin

kaunista katsella

Keskeneräiset piirustukset ovat menneisyyden peilikuvia.

Niitä ei voi jatkaa, sillä muuten muistot vääristyisivät.

Jo monta viikkoa minulla on ollut liikaa silmiä.

Kahdella silmällä näkee kaiken tarpeellisen, 

näkymättömillä silmillä näkee näkymättömiä.

Mutta onneksi vain hehkuvia valopalloja (sinisiä, violetteja, keltaisia, oransseja, punaisia),

ja hopeaisia kirkkaita viivoja.

Kaunista katsella,

 harmaa asvalttitiekin näyttää paremmalta hopeaisen tai violetin valopisteen valossa.

Viikko sitten olin aivosähkökäyrämittauksessa

ja muutaman viikon kuluttua magneettikuvauslaite nielaisee minut sisäänsä. 

Hui. Ehkä se iso donitsi (lue: magneettikuvauslaite) tarkoittaa kuitenkin ihan hyvää,

eikä syö minua elävältä.

 

toive

                       anna koiranpentujen selvitä hengissä

hetki maailman seasta

ihmisistä
                   jotka ovat hukkuneet lintuihin
 

Maailma on täynnä lämpöä

On hämmentävää tuntea samaan aikaan kaikkea.
Iloita auringosta ja hymyillä keväisillä kaduilla,
havaita, että se kaunis maailma on pelottava pimeinä öinä.

Kivahtelin melkeinpä vihaisesti ystävilleni esittäen toivomuksen, etteivät he kertoisi karmeimpia kauhutarinoitaan juuri keskellä pimeää metsää,
samalla olin äärettömän onnellinen, että en ollut yksin.
Kuka muka pelästyy taskulampun valossa kiiluvaa pelastusrengasta autiolla öisellä uimarannalla?

Tuntuu hassulta, että kaikki muuttuu väjäämättä, enkä minä voi vaikuttaa mihinkään.

(mummila myydään)

               lukio loppuu kohta                                         
                                     ystävät muuttavat eri kaupunkeihin kauas pois
       kaikki entinen katoaa
aika kuluu ja jotkut minän eri puolet hukkuvat aikaan, en halua.

                         Minun pitäisi olla jotenkin "valmis", olenhan 19-vuotta täyttävä nuori aikuinen tänä vuonna, ei se niin mene.
(tarvitsen halin. )

Maailma on täynnä inhimillisyyttä ja lämpöä.

Arvostan välittämystä osoittavia ihmisiä,

välittää voi monella eri tavalla. 

:)

mustelmainen

Hän on nyrkkeilysäkkipersoona.

keinussa

 

:)