valon anatomia

Mumma oli sijoittanut joulukuusen valot tällä kertaa läpinäkyvään aaltomaljakkoon. Kolmena edellisenä jouluna joulukuusen koristeet roikkuivat mielenosoituksellisesti lampussa. Mummilassa ei kuulema asu enää ketään, joka jaksaisi kantaa tekokuusen sisään varastosta. Ja kuten arvata saattoi, iloisesti hohtava joulukuusen koriste oli lopulta vain yleisesti hyväksytty illuusio, joka yritti sokaista katsojan peittäen samaan aikaan alleen todellisen merkityksensä.

kuin moderni kynttilämeri

kahlaajalintu

kuvataidediplomityöni

Tervetuloa Tammerkosken lukion kuvataidediplomityönäyttelyyn (osoite: Sammonkatu 2, Tampere)

:). Galleriassa on esillä paljon todella upeita kuvataidediplomitöitä, suosittelen! Itse työt ovat hienoa katseltavaa ja portfolioita on mielenkiintoista lukea.

"Hajoaminen", pistepiirustus tussilla

portfolion kannen teksti:

en pelkää enää autioita katuja ja ihmismassoja

uskallan alittaa rautatiesillan

uskallan istua ruuhkabussissa

ilman pelkoa että lakkaisin olemasta

kaiken keskellä mutta niin yksin

siltä tuntuu, jos ei hallitse itseään

jos hajoaa.

Kuvataidediplomini on magneettinen palapeli, jonka katsoja ("työhön osallistuja") voi koota monella eri tavalla. Palat voivat vaihtaa paikkojaan esimerkiksi näin:

Olin todella liikuttunut kuullessani ystävieni ja kuvataideopettajani kommentteja työstäni. Kuvataideopettajan sanoin olin "repinyt itseni henkisesti auki" . Suorastaan pelästyin, kun sekä ystäväni että kuvataideopettaja kertoivat alkaneensa melkein itkeä luettuaan portfolioni ja katsottuaan työtäni.

Sain arvosanan Erinomainen eli 5, (asteikko 1-5).

viivoista

 katso,

 se elää,

kiinni ihmisverkossa,

jos katsoisi ainoastaan kokonaista ja valtavan isoa kuvaa,

hahmo hukkuisi kuristaviin viivoihin

(sen takia otin kuvan vain piirroksen vasemmasta alakulmasta)

käsissä

kaupunki on kaunis

 se on täynnä valoa

piirsin hämähäkin

pelko

suuri askel hämähäkkikammoisen elämässä

kasvoja ilman ihmisiä

taas naamoja ja kasvoja ja silmiä ja silmättömiä ihmisiä, ihmisiä ilman kasvoja ja kasvoja ilman ihmisiä
puolikkaita ihmisiä, reikiä päässä ja kolmansia silmiä, silmiä ummessa ja auki kun pelottaa ja molemmilla ei voi katsoa yhtä aikaa, silloin olisi armeiliainta olla silmätön

paljon silmiä

 kerro kerro kuvastin

Ajantajuni katosi. Piirsin yhteensä 12 tuntia pöydän ääressä kuunnellen samalla jokaisen omistamani Nightwishin levyn moneen kertaan lävitse. Sain aloitettua joulukortin teon TamLun joulukorttikisaan, mutta sitten minulle tuli inspiraatio jatkaa jo erästä kuukausi sitten aloittamaani piirustusta.

jänniä huomioita piirtämisestäni:

- En ikinä luonnostele etukäteen mitään.
- Käytän hyvin harvoin pyyhekumia, tämänkään piirtämisessä ei ilmennyt tarvetta kyseiselle piirustusjäljen poistajalle.
- Minulla harvoin on edes itselläni aavistusta siitä, mitä piirrän kuvaan seuraavaksi. Se on "vaiston" varaista ja saan itsekin välillä ihmetellä ?alitajuntani? ideoita. Usein kuvitan erilaisia tunteita. Mielessäni saattaa myös välillä olla koko ajan vain jokin teema tai aihe, jota on mielenkiintoista "pohtia" eri puolilta ja ehkä uudesta näkökulmasta piirtämällä siitä kuva. Nauran usein epäuskoisen mielipuolisen kuuloisesti, kun katson käteni piirtämää jälkeä ja luomaani kuvaa kokonaisuudessaan. Jotkut kuvat ovat vain niin koomisia, sillä joskus huomaan pilailleeni tiedostamattani oman elämänkatsomukseni, ajatusteni sekä tunteitteni kustannuksella.
- Minun on sanottu piirtävän surrealistisella tyylillä. Se on totta ja Salvador Dali on yksi lempitaiteilijoistani. Oikeasti en osaa edes piirtää realistisesti. Ainakin se on kamalan vaikeaa. Mittasuhteet eivät mene ikinä oikein ja pakollinen elävän mallin piirustuskurssi oli jotain niin omaa kärsivällisyyttäni koettelevaa puuhaa.
- Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, ajantajuni hukkuu piirtämiseen.
- Nään violettia väreilyä näkökentässäni aina kun teen jotain luovaa tai käytän mielikuvitustani. Ehkä kaikki näkevät? En tiedä. (olen varma, minulla ei ole aurallista migreeniä!)
-Musiikki antaa minulle valtavasti inspiraatiota, joten kuuntelenkin melkein aina musiikkia samalla kun piirrän.
-Saan kuulla jatkuvasti kuinka piirustukseni ovat pelottavia. (hah, hyvää joulukorttikisamenestystä itsellenikin sitten vaan... :D Piirsin jeesusvauvan kapalossa ja odotan innolla, että kohta joku sanoo sen näyttävän tyhjäsilmäiseltä ruumiilta käärinliinoissaan. Toivottavasti ei! )
- Jos olen laiskalla tuulella, toteutan luovuuttani mieluummin valokuvaamalla : D

tuulet syntyvät puiden latvojen heiluessa

Piirretäänkö liikaa silmiä, ettei mikään voisi enää hukkua aaltojen alle silloin kun myrsky nousee uudelleen? Jälkeenpäin ei etsittäisi puuttuvia osia eikä tunnuttaisi rikkinäisiltä.

. . . . . . . . . . . . .