ja riensin kuvaamaan auringonlaskuja.
Se olikin iso saavutus, sillä pakko-oireiselta voi matkaan kulua kauan. Ennen kuvaustuokiota olin muun muassa pukenut kengät jalkoihini kolme kertaa ja laittanut takin vetoketjun kiinni viidesti. Rantaan johtavalla polulla oli jäätyneitä lätäköitä, jotka olisi pitänyt osata kiertää "oikealta puolelta". Minähän pysähdyin jok'ikisen eteen ja pohdin pitkään, kummalta puolelta ohittaisin.
Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti