Meissä ei ole muuta kuin kävelijä kevätillassa,
kun päivä on jo laskenut.
Tuijottaa katulamppuun ja häikäistyä.
Määränpää on olla kahden kodin välillä.
Pimeys tarttuu vähitellen hiuksiin ja likaa silmälasien linssit,
kuin painavaa kevätpölyä.
Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
maanantaina, maaliskuuta 30, 2015
maanantaina, maaliskuuta 23, 2015
Voima
Piirrän silmiä leijumaan
hymyilemään
roikkumaan tuijottamaan
katsomaan havaitsemaan
ihmettelemään
ja räpyttämään luomiaan.
Tässä hetkessä silmät ovat paras ase.
Kun silmäluomet laskeutuvat, kaikessa on turva.
Mörköjä ei enää sängyn alla.
Huolimatta siitä, että tiedetään niitä siellä kuitenkin olevan.
Tai sitten.
Silmä silmästä, tuijotetaan mörköjä silmiin
ja leikitään, että rohkeus asuu meissä.
hymyilemään
roikkumaan tuijottamaan
katsomaan havaitsemaan
ihmettelemään
ja räpyttämään luomiaan.
Tässä hetkessä silmät ovat paras ase.
Kun silmäluomet laskeutuvat, kaikessa on turva.
Mörköjä ei enää sängyn alla.
Huolimatta siitä, että tiedetään niitä siellä kuitenkin olevan.
Tai sitten.
Silmä silmästä, tuijotetaan mörköjä silmiin
ja leikitään, että rohkeus asuu meissä.
tunnisteet:
runo
keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2015
Lämpö
Nojaan auringonvaloa vasten ja kuvittelen,
että se tukee minua edes vähän.
Yhtä epävarmana kuin joskus vuosia sitten,
yritän olla olemassa.
Hengittää hitaasti, mutta varmasti. Sitä ei voi tehdä väärin (paitsi jos hyperventiloi).
Ja ehkä hymyillä hiukan.
Illoista on tullut kauniita näin keväisin.
lauantaina, maaliskuuta 14, 2015
Neljäntenätoista päivänä maaliskuuta
Meissä ei ole muuta kuin kävelijä kevätauringossa,
valoon tuijottaja siristävin silmin.
Meistä ei ole muuhun kuin katsomaan,
uusia aamuja,
kuinka yöt menevät pois ja tennarit kantavat taas.
Meitä ei ole tehty muuhun kuin
seisomaan vastatuuleen rannalla,
tuntemaan soluissa joka ikinen mennyt asia yhtä aikaa.
Havahtumaan, kuinka se tuuli velloo meissä,
kääntää sisukset ympäri ja heittää hiukset pois kasvoilta.
pakottaa katsomaan myötätuuleen.
Uudistuminen sattuu.
tunnisteet:
ihmishahmot
,
ilo
,
piirustus
,
runo
keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2015
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)