Ajatuksissaan

Herkkyys

Leija

Minä olen.

Näen

Näen itseni armossa.

Näen tulevaisuuteen,

näen elämän.

Olen saanut valtavan avun sähköhoitosarjasta.

Kun pyöräilen Takahuhdin niittyjen läpi, en voi olla katsomatta.

kesäauringon valottamat

Jotka joskus aalto sysää takaisin rantaan.

Naamio.

Se loi taivaan, 

                                                                         kun sinusta osa lensi muuttolintujen lailla kauas pois,

 ja alttarin niille,

                           jotka hukkuivat mereen.

                                                     Jotka joskus aalto sysää takaisin rantaan.

Nyt pitäisi jo uskaltaa kävellä omin jaloin merestä pois.

Se tuntuu rohkeimmalta teoltani ikinä.

Sattumaa vain

Aikaa on.

Olipa kerran.

mainitsemisen arvoista

Lista asioista, jotka tuntuvat kivoilta:

Oranssit tulppaanit,

mummilan pääsiäisnarsissit,

vihreääkin vihreämpi basilika,

sininen lempihuivini,

leikkivä koira (Eikö se muistutakin ihan leijonaa pehmoleluharjoineen?),

haukotteleva koira,

hymyilevä minä,

taivas kerrostalon viidennestä kerroksesta katsottuna.

lintuja lintuja

viisi piirustusvihkoni sivua

Esiripun takana..

..on paljon silmiä ja suu, joka lainehtii valtamerestä.

tasapaino

Perhosen siivet ovat suuret, valtavat, kantavat.

Auringonlaskut ja kaupungit häämöttävät horisontissa,

ensin pitää levätä hetkessä.

Kuva on hiukan kesken, mutta julkaisen sen silti täällä.

Eihän elämänikään ole vielä valmis.

Halusin hengittää yötä

 ja riensin kuvaamaan auringonlaskuja.

Se olikin iso saavutus, sillä pakko-oireiselta voi matkaan kulua kauan. Ennen kuvaustuokiota olin muun muassa pukenut kengät jalkoihini kolme kertaa ja laittanut takin vetoketjun kiinni viidesti. Rantaan johtavalla polulla oli jäätyneitä lätäköitä, jotka olisi pitänyt osata kiertää "oikealta puolelta". Minähän pysähdyin jok'ikisen eteen ja pohdin pitkään, kummalta puolelta ohittaisin.

Aloitin toipumisen tästä

Silloin seilasin valtavan suuren silmän päällä mieleni upottavassa meressä. Välillä haukoin henkeä pinnan alla ja toisaalta aallot heittelivät minua myös ilmaan. Olin samaan aikaan valtavan väsynyt, enhän ollut nukkunut lainkaan lukuisina edeltävinä öinä.
En yrittänyt saada visuaalisesti taitavaa työtä aikaan. Istuin vain sairaalan toimintahuoneessa rättiuupuneena ja tartuin pöydällä olleisiin vahaliituihin, joten tämän piirtäminen oli ikäänkuin (hyvää) terapiaa.
Nyt minulla on taas voimia. Olen päässyt rannalle (ja sanonut hyvästit sairaalalle).

ikkunalasipyhyys

Salainen maailma

Siellä maailmassa ei ole voikukkapeltoja tai punakattoisia taloja.

 (Pakko)ajatusmeri on valtava pyörre.

Siihen hukutaan,

sitten           

                                                               kiivetään pois,

 ja

 levätään hetki. 

Valutaan kyyneleinä rakkaan ystävän olkapäälle 

(vaikka keskellä vilkasta keskustan katua).

Ystävä sanoo: "Meidän pitäisi puhua tällaisista asioista enemmän."

Lopulta noustaan istumaan huteranvahvan mielen päälle ja ollaan reippaita.



  Huljutetaan jalkoja kauniissa meressä 

(tai annetaan ensilumen sataa hiuksille),
tähytään kaukoputkella tulevaisuuteen.

Siellä on rauhallisia tunnelmia ja oransseja auringonsäteitä,
syvällisiä keskusteluja ja sanatonta välittämistä.
Istuin ystäväni kanssa raihnaisen omenapuun oksalla ison pellon laidalla,
eräänä talvi-iltana kauan sitten. 
Tähdet tuikkivat ja pakkanen tuoksui ilmassa. 

Värikkäillä helmillä askartelua ja lumilyhtyjen tekemistä,
koiran halaamista ja hyviä pyöräilyreittejä.
Kirjojen lukemista mummilan vierashuoneen sängyllä.

Ennen kaikkea haluan jatkaa haaveilua ja muistelua loputtomiin.
Mitä minä olen, miksi haluan tulla, mitä haluan elämältä oppia?
Haluan säilyttää lumilyhtyjen tekohetket ja suojasään.
Muistatko, kun en halunnut pukea ylleni kurahousuja 
tai hupsun näköistä tupsupipoa?

 Hiljaa olemista ja katulamppujen valossa kävelemistä.
 Tutut ja vielä tuntemattomat vastaantulijat,
kuljetut kadut ja 4d-elokuvan kohtaukset,
                                                                         joita ei vielä ole käsikirjoitettu.



Mekko kuivuu nopeasti,
 kun ajatukset eivät enää muutu upottavaksi mereksi.

Sitten ympyrä sulkeutuu ja kaikki alkaa alusta.

Joskus repäisen tietoisen haavan mieleeni

ja

näen tuon kaiken järjettömyyden valaistunein silmin.

Mutta kun loppua sille ei vielä näy,

vaikka kuinka katsoisin.

Hullu ja armoton sykli.

Tulevaisuus

pyörremyrsky(je)n jälkeen