Aloitin toipumisen tästä

Silloin seilasin valtavan suuren silmän päällä mieleni upottavassa meressä. Välillä haukoin henkeä pinnan alla ja toisaalta aallot heittelivät minua myös ilmaan. Olin samaan aikaan valtavan väsynyt, enhän ollut nukkunut lainkaan lukuisina edeltävinä öinä.
En yrittänyt saada visuaalisesti taitavaa työtä aikaan. Istuin vain sairaalan toimintahuoneessa rättiuupuneena ja tartuin pöydällä olleisiin vahaliituihin, joten tämän piirtäminen oli ikäänkuin (hyvää) terapiaa.
Nyt minulla on taas voimia. Olen päässyt rannalle (ja sanonut hyvästit sairaalalle).

Salainen maailma

Siellä maailmassa ei ole voikukkapeltoja tai punakattoisia taloja.

 (Pakko)ajatusmeri on valtava pyörre.

Siihen hukutaan,

sitten           

                                                               kiivetään pois,

 ja

 levätään hetki. 

Valutaan kyyneleinä rakkaan ystävän olkapäälle 

(vaikka keskellä vilkasta keskustan katua).

Ystävä sanoo: "Meidän pitäisi puhua tällaisista asioista enemmän."

Lopulta noustaan istumaan huteranvahvan mielen päälle ja ollaan reippaita.



  Huljutetaan jalkoja kauniissa meressä 

(tai annetaan ensilumen sataa hiuksille),
tähytään kaukoputkella tulevaisuuteen.

Siellä on rauhallisia tunnelmia ja oransseja auringonsäteitä,
syvällisiä keskusteluja ja sanatonta välittämistä.
Istuin ystäväni kanssa raihnaisen omenapuun oksalla ison pellon laidalla,
eräänä talvi-iltana kauan sitten. 
Tähdet tuikkivat ja pakkanen tuoksui ilmassa. 

Värikkäillä helmillä askartelua ja lumilyhtyjen tekemistä,
koiran halaamista ja hyviä pyöräilyreittejä.
Kirjojen lukemista mummilan vierashuoneen sängyllä.

Ennen kaikkea haluan jatkaa haaveilua ja muistelua loputtomiin.
Mitä minä olen, miksi haluan tulla, mitä haluan elämältä oppia?
Haluan säilyttää lumilyhtyjen tekohetket ja suojasään.
Muistatko, kun en halunnut pukea ylleni kurahousuja 
tai hupsun näköistä tupsupipoa?

 Hiljaa olemista ja katulamppujen valossa kävelemistä.
 Tutut ja vielä tuntemattomat vastaantulijat,
kuljetut kadut ja 4d-elokuvan kohtaukset,
                                                                         joita ei vielä ole käsikirjoitettu.



Mekko kuivuu nopeasti,
 kun ajatukset eivät enää muutu upottavaksi mereksi.

Sitten ympyrä sulkeutuu ja kaikki alkaa alusta.

Joskus repäisen tietoisen haavan mieleeni

ja

näen tuon kaiken järjettömyyden valaistunein silmin.

Mutta kun loppua sille ei vielä näy,

vaikka kuinka katsoisin.

Hullu ja armoton sykli.

ajatusmigreeni

Taideilmaisu vaatii rohkeutta ja kivunsietokykyä.

(Kyky nauraa itselleen on myös oleellista; 

huomaa koomisen surrealistinen karikatyyri,

toivottavasti nenäni ei ole oikeasti noin perunan muotoinen..)

Minä istuin mummilan sohvalla pakko-oireisten ajatusten kourissa

ja piirsin kuvaa samalla kun mieleeni sattui.

(Joku voisi kuvitella kuvan kielivän migreenikohtauksesta,

annan täyden vapauden ajatella niin. 

Pakkoajatuskohtaus tuntuu psyykkisesti lähes samalta.)

 

(Viiva kuvan keskellä johtuu luonnosvihkoni sivujen taitekohdasta.

Luonnosvihkon on hyvä olla taittuva,

isoäitini on kovin utelias..

Ja mummila on rakas paikka.)

Ihmisistä, joiden sisässä on meri.

"He kuvittelevat vellovansa valtavassa meressä,

vaikka oikeasti seisovat kahluualtaassa."

Onneksi näin.

(Ohje: Älä ymmärrä toteamuksen sisältöä negatiiviseksi.)

hetkessä

 Maailma huristaa eteenpäin.

Laivat kulkevat merillä ja merissä on simpukoita,

niin se on ollut aina, toivottavasti.

Kuvitteellisten merien rannoilla seisotaan haaveellisin silmin.

 Bussit ovat täpötäynnä uusia ihmisiä.

Miksi tuttujen kävelyteiden railoja ei ikinä paikata?

vartija

suojele meitä yöllä
                    istu hiljaa sängyn nurkassa ja vahdi silmät auki pimeää maailmaa

kuvasarja (viimeinen osa)

mieli

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuvasarjani syntyi Englannin matkani aikana. Piirsin kaikkialla, niin puistoissa (ohikulkija-ihmiset kerääntyivät selkäni taakse katselemaan... huvittavaa!), isäntäperheen luona kuin kadun varressa penkillä istuenkin. Junissa ja busseissa en sentään voinut piirtää, kyseiset kulkuneuvot tärisivät liikaa..

Kuvasarjan kuvat ovat naamioita erityisesti näille asioille:

   optimismi                                   ilo                  tulevaisuuden ja nykyhetken miettiminen

                                                                                           kaunis ja mieleeni jäänyt merimaisema

                         meren vertauskuvat                                                    toivo

       paniikkikohtaukset ja kamala pelon tunne

                                                                     itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen
katsojan omat ajatukset

kuvasarja (osa 3.)

suojautua

kuvasarja (osa 2.)

matkalla

kuvasarja (1. kuva)

illuusio

Koristelin lentokoneessa kännykkäkotelon (ja katselin pilviä)

Ilahdutin mukavaa ihmistä piirustelemalla hänen kännykkäkoteloonsa kuvat vedenkestävällä tussilla ja alla olevissa kuvissa on tulos :). Englannissa oli mukavaa ja matka oli ihana. Kerron siitä ehkä joskus.

hetki maailman seasta

ihmisistä
                   jotka ovat hukkuneet lintuihin