On olemassa ihmisiä, jotka ovat verrattavissa voikukkiin.
Voikukkaihmiset muuttuvat. Voikukkaihmiset ovat aluksi itsestäänselvän
värikkäitä ja elinvoimaisia, mutta pian tulee aika, jolloin he joutuvat
luopumaan. Tuuli repii heistä haaleat palaset vähitellen tai puuskissa
ilmaan, eikä samaan entiseen ole paluuta.
Mutta uusia keväitä tulee
taas.
Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
<3
VastaaPoistaen voi muuta tähän sanoa kuin <3 :)
VastaaPoista