Maailma on täynnä lämpöä

On hämmentävää tuntea samaan aikaan kaikkea.
Iloita auringosta ja hymyillä keväisillä kaduilla,
havaita, että se kaunis maailma on pelottava pimeinä öinä.

Kivahtelin melkeinpä vihaisesti ystävilleni esittäen toivomuksen, etteivät he kertoisi karmeimpia kauhutarinoitaan juuri keskellä pimeää metsää,
samalla olin äärettömän onnellinen, että en ollut yksin.
Kuka muka pelästyy taskulampun valossa kiiluvaa pelastusrengasta autiolla öisellä uimarannalla?

Tuntuu hassulta, että kaikki muuttuu väjäämättä, enkä minä voi vaikuttaa mihinkään.

(mummila myydään)

               lukio loppuu kohta                                         
                                     ystävät muuttavat eri kaupunkeihin kauas pois
       kaikki entinen katoaa
aika kuluu ja jotkut minän eri puolet hukkuvat aikaan, en halua.

                         Minun pitäisi olla jotenkin "valmis", olenhan 19-vuotta täyttävä nuori aikuinen tänä vuonna, ei se niin mene.
(tarvitsen halin. )

Maailma on täynnä inhimillisyyttä ja lämpöä.

Arvostan välittämystä osoittavia ihmisiä,

välittää voi monella eri tavalla. 

:)