lauantaina, maaliskuuta 14, 2015

Neljäntenätoista päivänä maaliskuuta

Meissä ei ole muuta kuin kävelijä kevätauringossa,
valoon tuijottaja siristävin silmin.

Meistä ei ole muuhun kuin katsomaan,
uusia aamuja,
kuinka yöt menevät pois ja tennarit kantavat taas.

Meitä ei ole tehty muuhun kuin
seisomaan vastatuuleen rannalla,
tuntemaan soluissa joka ikinen mennyt asia yhtä aikaa.
Havahtumaan, kuinka se tuuli velloo meissä,
 kääntää sisukset ympäri ja heittää hiukset pois kasvoilta.
pakottaa katsomaan myötätuuleen.

Uudistuminen sattuu.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti