Unohdetaanko
kaikki ne yöt, milloin luulit, ettet oo turvassa,
joissa itsees lyöt, et sun pitäis olla paikassa kauheemmassa, vankilassa?
Harhaluulot toinen toisensa jälkeen veti sut elämän laidalle,
et vaikuttanut itses silmiin yhtään sairaalle.
Unohdetaanko,
unohdetaanko,
unohdetaanko?
Varovasti, että en mene rikki.
Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
Oi sinä. <3
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista