olen melkein menettänyt toivoni kaikkeen olevaan.
Lääkkeet, sanat, teot eivät pysty minua parantamaan,
olen väsynyt sairautta vastaan taistelemaan.
Kysyit, uskonko enkeleihin,
selkäni takana kuuluviin askeleihin.
En minä niitä kiinni saa,
kun ne sieluni hiljaa ohittaa.
Kävelen ulkona hämärää polkua maan.
Tiedän, etten astuisi askeltakaan,
jos et olisi minusta viime hetkellä kiinni saanut,
hetken aikaa kantanut.
Kysyit, uskonko enkeleihin,
selkäni takana kuuluviin askeleihin.
En minä niitä kiinni saa,
kun ne sieluni hiljaa ohittaa.
Sanoit, maailma on hyvyyttä vaan.
Olisinko valmis luottamaan,
parempaa huomista toivomaan,
kaikessa rauhassa toipumaan.
Kysyit, uskonko enkeleihin,
selkäni takana kuuluviin askeleihin.
En minä niitä kiinni saa,
kun ne sieluni hiljaa ohittaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti