taas naamoja ja kasvoja ja silmiä ja silmättömiä ihmisiä, ihmisiä ilman kasvoja ja kasvoja ilman ihmisiä
puolikkaita ihmisiä, reikiä päässä ja kolmansia silmiä, silmiä ummessa ja auki kun pelottaa ja molemmilla ei voi katsoa yhtä aikaa, silloin olisi armeiliainta olla silmätön
Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti