Piirretäänkö liikaa silmiä, ettei mikään voisi enää hukkua aaltojen alle silloin kun myrsky nousee uudelleen? Jälkeenpäin ei etsittäisi puuttuvia osia eikä tunnuttaisi rikkinäisiltä.
Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti