tunnusmerkki

Minut voi tunnistaa helposti, jos vilkaisee oikealle puolelle "potentiaalisen minun" päätä. Olen "se värikäs Annika, jolla on aina hiuskukka" .

Euroviisujen katselun aikana virkattu hiuskukka :)

( Olen tuosta hiukan ylpeä näin totaalisen käsityöntekotaidottomana ihmisenä.. Osaan ainoastaan virkata, letittää ja näperrellä sellaista, jonka teossa ei tarvitse juuri ommella.. Arvatkaa kuinka monta ompelukoneen neulaa onnistuin katkaisemaan yläasteen tekstiilitöissä 4 kuukauden aikana? Vastaus on 4.)

Yksi koominen juttu viime viikonlopulta:

Ihmettelin edellisessä blogitekstissäni alituisia karhu-uniani. Lähdin karhu-unien täyttämien öiden jälkeisenä viikonloppuna Seinäjoelle mummilavierailulle. Kuinkas ollakaan, lauantaina Seinäjoella seikkaili haavoittunut citynalle ja koko kaupunki oli ulkonaliikkumiskieltoaluetta. Nauratti vähäsen (ei haavoittunut karhu, vaan hassu yhteensattuma). Pikkuveljeni olivat tyytyväisiä pakolliseen sisällä oloon ja minä olin huvittuneisuuden lisäksi vähän harmistunut. Keväiset lakeudet ovat ihania kuvauskohteita, mutta karhu oli nähty kilometrin päässä mummilasta.

forward-looking

 muistan                            
                     m u i s t a n
                                                                     jos     en      m  u  i  s  t  a  i  s  i  k  a  a  n

Unessani yritän päästä pois karhuja vilisevästä metsästä.
Kuka päästäisi minut pois tuosta unesta? Viisi yötä on kovin pitkä aika. Onneksi sentään olen saanut katsella jatko-osia ja jatko-osien jatko-osia juonenvaihteluilla (sama metsä, mutta eri määrä karhuja).

             u s k o i s i n
                            metsä on oikeastaan ihan kaunis
ja karhutkin ovat ihan kesyjä
                                        alitajuntani on aika huumorintajuinen

Odottelen kovasti kesäkuuta. Lähden silloin Englantiin kuukaudeksi. Jännittävänkiehtova tunne on jännittävä.

(Kiitos Adalle ja Olivialle, kun satuitte ottamaan minusta näin kivoja kuvia joskus muinoin :D, oi rakastan sitä kun keksin viimein tämän "huijauksettoman" kuvanmuokkaustekniikan..)

ajatusseula

kun tulva kaikuu

hukkuu hukkuu hukkuu

toive

                       anna koiranpentujen selvitä hengissä

hetki maailman seasta

ihmisistä
                   jotka ovat hukkuneet lintuihin
 

savitöitä (koulun keramiikkakurssi)

Kaktukseni sai uuden kukkaruukun. Enkä malttanut olla muokkaamatta oikean puoleista kuvaa mustavalkoiseksi, nyt se saa hassuja ja uudenkaltaisia merkityksiä. Voiko sen ajatella enää esittävän pelkkää savitekelettä? Jos näet naaman.

Naamakaktusruukkuni sekä afrikkalaistyylinen naamasavityösarjani kaipaavat vielä raakapolttoa sekä lasitusta, jotta olisivat valmiita. Istuin tänään kuvisluokassa 5 tuntia ja olen tyytyväinen, kun sain keramiikkakurssin työt omalta osaltani tehtyä ajoissa :) (ope hoitaa polttamisen sekä naamakaktusruukun lasittamisen) !
Ja pomppaan nyt asiasta toiseen. Nyt seuraa "tylsää kouluhöpinää", mutta olen vain niin iloinen tästä asiasta, jonka siis haluan nyt kertoa :) ! Satuin vilkaisemaan opettajainhuoneen vieressä olevalle ilmoitustaululle muutama päivä sitten: yo-kokeiden alustavat pisteet olivat ilmestyneet! Yllätyin kivasti huomatessani, että äidinkielen Vilijonkkaesseeni ja tekstitaidon räpellykseni olivat ilmeisesti viehättäneet opettajaa (alustavan) L:n arvosanan verran. Maantieteen yo-koekin meni hyvin, 38/36 pistettä, eli hyvin varma L :D ! Olen hyvin iloinen myös osittain siksi, että "ylitin itseni". Lukihäiriöisenä minusta on varsin hankalaa kirjoittaa pitkiä kirjoitustehtäviä nopeasti ja rajatulla ajalla. Onnistuin kuitenkin säätelemään ajankäyttöni varsin mainiosti yo-koesalissa (vaikkakin 2 tunnin lisäajan kanssa). :)

ajan kuluminen

ihania saippuakuplahetkiä

Maailma on täynnä lämpöä

On hämmentävää tuntea samaan aikaan kaikkea.
Iloita auringosta ja hymyillä keväisillä kaduilla,
havaita, että se kaunis maailma on pelottava pimeinä öinä.

Kivahtelin melkeinpä vihaisesti ystävilleni esittäen toivomuksen, etteivät he kertoisi karmeimpia kauhutarinoitaan juuri keskellä pimeää metsää,
samalla olin äärettömän onnellinen, että en ollut yksin.
Kuka muka pelästyy taskulampun valossa kiiluvaa pelastusrengasta autiolla öisellä uimarannalla?

Tuntuu hassulta, että kaikki muuttuu väjäämättä, enkä minä voi vaikuttaa mihinkään.

(mummila myydään)

               lukio loppuu kohta                                         
                                     ystävät muuttavat eri kaupunkeihin kauas pois
       kaikki entinen katoaa
aika kuluu ja jotkut minän eri puolet hukkuvat aikaan, en halua.

                         Minun pitäisi olla jotenkin "valmis", olenhan 19-vuotta täyttävä nuori aikuinen tänä vuonna, ei se niin mene.
(tarvitsen halin. )

Maailma on täynnä inhimillisyyttä ja lämpöä.

Arvostan välittämystä osoittavia ihmisiä,

välittää voi monella eri tavalla. 

:)

animaatio

muuttumisleikki