Minulla oli muka loputtomasti voimia....
Kompastuin omaan vahvuuteeni.
Siis psyykkisesti, ei fyysisesti.
Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti