Nojaan auringonvaloa vasten ja kuvittelen,
että se tukee minua edes vähän.
Yhtä epävarmana kuin joskus vuosia sitten,
yritän olla olemassa.
Hengittää hitaasti, mutta varmasti. Sitä ei voi tehdä väärin (paitsi jos hyperventiloi).
Ja ehkä hymyillä hiukan.
Illoista on tullut kauniita näin keväisin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti