Leija

Minä olen.

Kyynelsilmä

t

ämä

sairaus

ahdistaa,

sattuu, ottaa

kipeää, itkettää,

pelottaa, saa

aikaan pa-

niikin.

Parantuen

Silloin joskus en mahtunut riviin peräkkäisiä sanoja.

En ollut muka muille tarpeeksi, saati varsinkaan itselleni.

Nyt yritän koota itseni uudelleen,

kirjain kirjaimelta.

Olen oppinut paljon,

tärkeän läksyn.

Vietän tämän kevääni sairaalassa.

Parantuen.

Harhatodellisuudestani

 Askeleeni kaikuvat raskaina päällä maan.

Pakenen.

Niitä, joita ei ole olemassakaan.

Ajatuksissani ne tahtovat mun tuhoa,

("Tapa itses, ansaitset sen.")

enkä minä jaksa niitä vastaan uhota.

Siivet

Uskalla aina kasvattaa siivet,

sadepilveen on pehmeä törmätä ja auringon säteet ovat hyvin lämpimiä.

♥

Ennakkotehtävät (saatte arvata, että mihin :D )

Pahoittelen kuvien laatua, sillä olen yhäkin sairaalassa ja ainut, millä ottaa kuvia, on tietokoneeni etukamera.
(mutta kotiinpääsypäivä on jo tiedossa, ensi viikon keskiviikko!! :D )

kukkaistyttö

Rikkinäinen mieli,
kyyneleet voivat kylvää myös paljon hyvää.
Vahvuudesta kasvaa kukkapelto.

Näen

Näen itseni armossa.

Näen tulevaisuuteen,

näen elämän.

Olen saanut valtavan avun sähköhoitosarjasta.

Enkelin siipien alla

'

Jotkut asiat sitä täytyy oppia:

on olemassa suuri armo,

valtavan paljon enkeleitä,

kaikkialla.

 Sähköhoito on auttanut.

(silti olen vieläkin sairaalassa ja kuvien laatu on siis mitä on..) :)

Vaikka olisi vaikeaa, kyllä siitä selviää.

Huomenna alkaa sähköhoito.

Minulla on toivoa.