Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
tiistaina, syyskuuta 20, 2016
Eletään aikoja, jolloin
Eletään aikoja,
jolloin omilla jaloilla seisominen ei ole vahvuutta, ylpeyttä itsestään.
Ei vain ole muita vaihtoehtoja.
Kyynelsilmin kahlataan merten kokoisten lammikoiden läpi.
Toivoa on vielä.
Suupieleni vääntyvät epäröivään hymyyn.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti