Tunne

Leija

Minä olen.

Kyynelsilmä

t

ämä

sairaus

ahdistaa,

sattuu, ottaa

kipeää, itkettää,

pelottaa, saa

aikaan pa-

niikin.

Parantuen

Silloin joskus en mahtunut riviin peräkkäisiä sanoja.

En ollut muka muille tarpeeksi, saati varsinkaan itselleni.

Nyt yritän koota itseni uudelleen,

kirjain kirjaimelta.

Olen oppinut paljon,

tärkeän läksyn.

Vietän tämän kevääni sairaalassa.

Parantuen.

Harhatodellisuudestani

 Askeleeni kaikuvat raskaina päällä maan.

Pakenen.

Niitä, joita ei ole olemassakaan.

Ajatuksissani ne tahtovat mun tuhoa,

("Tapa itses, ansaitset sen.")

enkä minä jaksa niitä vastaan uhota.