Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
Niin on. Mutta me emme ole yhtä kuin sairautemme. Se hallitsee paljoa, mutta lopulta: se on pelkkä peitto. Tarvitaan nostajia, että sieltä alta pääsee pois.Kiitos näistä kuvista. Olet ihana.Mietin, missä menet.
Kiitos ihanasta kommentistasi. Sinäkin olet ihana.Viisaasti sanottu.Nämä kuvat ovat sairaalassa piirrettyjä, siellä minä olin tämän viikon. Sairauteni on niin sitkeässä, se ei meinaa luovuttaa millään. Mutta en minäkään.
Hyvä, että saat hoitoa. Toivottavasti riittävästi. Toivon, että helpottaa, väistyy.Sitkeä sinä, hyvä. Luovuttaa ei pidä. Toivo on aina meidän. Aika on aina meidän.
Niin on.
VastaaPoistaMutta me emme ole yhtä kuin sairautemme. Se hallitsee paljoa, mutta lopulta: se on pelkkä peitto. Tarvitaan nostajia, että sieltä alta pääsee pois.
Kiitos näistä kuvista. Olet ihana.
Mietin, missä menet.
Kiitos ihanasta kommentistasi. Sinäkin olet ihana.
VastaaPoistaViisaasti sanottu.
Nämä kuvat ovat sairaalassa piirrettyjä, siellä minä olin tämän viikon. Sairauteni on niin sitkeässä, se ei meinaa luovuttaa millään. Mutta en minäkään.
Hyvä, että saat hoitoa. Toivottavasti riittävästi. Toivon, että helpottaa, väistyy.
PoistaSitkeä sinä, hyvä. Luovuttaa ei pidä. Toivo on aina meidän. Aika on aina meidän.