Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
sunnuntai, joulukuuta 28, 2014
Lämmintä
Jää sulaa hitaasti mutta varmasti.
Kiitos, rakas ystäväni Ada. Autoit minua valtavan paljon.
Mitä minä minusta enää muistankaan?
Punaiset hiukset minulla ainakin oli.
Piirtelin idealistisia kuvia iltaisin.
Rakastin värejä ja etsin sielunystävää.
Luin rajatietokirjoja ja härnäsin pikkuveljiäni.
Kävin pitkillä kävelylenkeillä tärkeän ystäväni kanssa.
Punaiset hiukset minulla ainakin oli.
Piirtelin idealistisia kuvia iltaisin.
Rakastin värejä ja etsin sielunystävää.
Luin rajatietokirjoja ja härnäsin pikkuveljiäni.
Kävin pitkillä kävelylenkeillä tärkeän ystäväni kanssa.
Mitä minä minusta enää muistankaan?
Punaiset hiukset minulla ainakin oli.
Piirtelin idealistisia kuvia iltaisin.
Rakastin värejä ja etsin sielunystävää.
Luin rajatietokirjoja ja härnäsin pikkuveljiäni.
Kävin pitkillä kävelylenkeillä tärkeän ystäväni kanssa.
Näin auringonsäteet ilman ylimääräisiä silmiä.
Punaiset hiukset minulla ainakin oli.
Piirtelin idealistisia kuvia iltaisin.
Rakastin värejä ja etsin sielunystävää.
Luin rajatietokirjoja ja härnäsin pikkuveljiäni.
Kävin pitkillä kävelylenkeillä tärkeän ystäväni kanssa.
Näin auringonsäteet ilman ylimääräisiä silmiä.
Aurinko lämmittää taas,
kiitos.
kiitos.
tiistaina, joulukuuta 16, 2014
uni
herätyskello tikittää sängyn vieressä
kaktus on kasvattanut uusia lehtiä ja varsipituutta
pöydällä on neljä mustaa tussia ja kameran objektiivi
valkoiset verhot riippuvat hiljaa ja peittävät yön
Unessa hukutin nukkekodin siniseen vesiväriin.
Sanottiin, että se on loppu nyt.
Kellutaan vakavina ja äänettöminä,
sillä muovinuket eivät voi upota.
Pinnalla kuitenkin saattaa paleltua pahasti.
kaktus on kasvattanut uusia lehtiä ja varsipituutta
pöydällä on neljä mustaa tussia ja kameran objektiivi
valkoiset verhot riippuvat hiljaa ja peittävät yön
Unessa hukutin nukkekodin siniseen vesiväriin.
Sanottiin, että se on loppu nyt.
Kellutaan vakavina ja äänettöminä,
sillä muovinuket eivät voi upota.
Pinnalla kuitenkin saattaa paleltua pahasti.
Tuntuu kuin ulapalla olisi.
sunnuntai, joulukuuta 14, 2014
joulukortti
Olen leimannut viimeisen viiden päivän aikana suunnilleen 400 000 joulukorttia.
Työskentelen Postilla jouluapulaisena.
Päätin itsekin tehdä joulukortteja.
Hyviä mutkia tuli matkaan ja yli 30 korttia päätyikin yksinäisille (ja vanhoille) ihmisille.
Toivottavasti he ilahtuvat.
tunnisteet:
ilo
,
mustavalkoinen
,
piirustus
,
piirustusprojekti (jotakin varten)
,
tussi
torstaina, joulukuuta 04, 2014
Linja-autossa
Kaksi vanhaa naista keskusteli kuluneesta elämästään,
samalla tavalla kuin minä eilisestä.
Rauhallinen ääni,
rauhalliset virkkeet,
ohi kiitävät puut vanhassa maisemassa ja kanervat ruukuissa oven edessä.
Toinen tiivisti 30 vuoden tapahtumat yhteen lauseeseen
ja esitti vastakysymyksen yhtä arkipäiväisesti.
Sitten he puivat hieman miessuhdesotkuja.
Juoruajat.
Vilkaisin uteliaana takapenkille.
toisen valkohapsen kirkkaanpunainen huulipuna oli levinnyt.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)