Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
maanantaina, syyskuuta 18, 2017
tiistaina, elokuuta 22, 2017
tiistaina, heinäkuuta 25, 2017
keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2017
Silloin
Silloin en ollut enää minä.
Muutuin numeroksi mielenterveystilastoissa, diagnoosiksi, potilaaksi lääkärin silmissä, näkymättömäksi entiselle minälleni.
Olisin itkenyt, jos olisin pystynyt.
Sinä kestit minua.
Vaikka pelästytin sinut monta kertaa, sinä et hylännyt minua.
Lääkeyliannostus, viilto.
Kaunis on maailma. Hymyilen. Selvisin kaikesta.
Vaikka pelästytin sinut monta kertaa, sinä et hylännyt minua.
Lääkeyliannostus, viilto.
Kaunis on maailma. Hymyilen. Selvisin kaikesta.
lauantaina, heinäkuuta 15, 2017
Vedenkantaja
Katson sinua.
Olet lentävä lintu,
katse lammen peilityynessä pinnassa,
siitä et pääse irti,
vaikka kuinka räpyttäisit siipiäsi.
Olemme peilejä toisillemme.
Olet lentävä lintu,
katse lammen peilityynessä pinnassa,
siitä et pääse irti,
vaikka kuinka räpyttäisit siipiäsi.
Olemme peilejä toisillemme.
torstaina, kesäkuuta 29, 2017
lauantaina, joulukuuta 17, 2016
sunnuntaina, marraskuuta 13, 2016
Kaikki hyvin :)
Vaikea ja raskas ajanjakso elämässäni on tullut viimein päätökseensä ja minä selvisin! Nyt kohti uusia tuulia!
tunnisteet:
höpinä
,
ihmishahmot
,
ilo
,
tussi
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)




