Toivo.
Katson eteenpäin,
näen auringon.
Sen säteet lämmittävät poskipäitäni,
hymyilen,
ja katson sitä,
vaikka sokeutuisinkin.
Takana on sateet,
kyynelpisarat.
Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.