Ihmisiä

Yllätin hänet tuijottamasta ikkunaan,
kuvittelemasta ääriviivojen liikettä, ääniä, varjojen heijastuksia ikkunan läpi tunkevan auringon valossa.
Ihmisiä hänen verkkokalvoillaan, kuinka hän melkein voisi koskettaa jokaista heistä.


Mutta vain lasin toisella puolella todellisuus.

Valtameri

Olen huomannut;
               hukumme keskellä arkipäivää,
               hiljaisesti,
               salaa toisiltamme.

               Minä olen suuri meri, jonka kohinaa ei kukaan muu kuule.

Hukuttavia syvänteitä;
               pohjalla näkymä mustanharmaa,
               paljon harhaisia ajatuksia,
               julmuutta itseäni kohtaan.

Ehkä jonakin päivänä opin kellumaan.

Meistä