keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2015

Hymyilyttää (hiukan).

Hiukan hymyilyttää.
Haave toteutui, mutta ei ihan täysin. 

Osa haaveesta jäi tulevaisuuteen,
odottamaan parempia päiviä,
terveempää vointia.

Ensi vuonna ehkä voimia,
haluan koko haaveen itselleni.

Tulin hyväksytyksi yliopistoon,
 biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekuntaan, 
vaikka päämääränä oli ainostaan selvitä tästä keväästä hengissä.

Mietin vielä, 
uskallanko lähteä.

5 kommenttia :

  1. Onnittelut!

    Kannustan kuuntelemaan vointia, mutta myös uskaltamaan sitten, kun kokee että tyhjän päälle ei tarvitse hypätä, sitten kun voi edes jotenkin luottaa maan kantavan. Aikaa meillä on.

    Olet kaunis.

    Tekee mieli laittaa sulle sähköpostia yhdestä asiasta (paikasta), tohdinkohan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, minä laitoin. Mikäli viestini on aiheeton, voit vain unohtaa sen. :)

      Poista
    2. Aikaa on. Mutta voiko liikaan aikaan hukkua?
      Päätös uskaltamisesta on vaikea. Välimatka Tampereelta Ouluun on valtava, olen yksin, jos hätä yllättää. Olen ollut kantavalla maalla vasta niin vähän aikaa, pelkään uutta maanjäristystä. Vaikka ei pitäisi pelätä.

      Kiitos,
      sinäkin olet kaunis. Sinussa on sisällä rauha.

      Kiitos siitäkin, että laitoit sähköpostia.

      Poista