Eräänä aamuna koko Seinäjoki oli valkoinen.
Minä rakastin usvaisia aamuja, puin takin ylleni ja nappasin kameran mukaani. Mummi ja ukki naureskelivat hyväntahtoisesti innokkuudelleni. Oi ihana ihana syksy!
Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti