ikkunalasipyhyys

Lämmintä

                                          Jää sulaa hitaasti mutta varmasti.
       Kiitos, rakas ystäväni Ada. Autoit minua valtavan paljon.
                                                   
                                                              

Mitä minä minusta enää muistankaan?
Punaiset hiukset minulla ainakin oli.
Piirtelin idealistisia kuvia iltaisin.
Rakastin värejä ja etsin sielunystävää.
Luin rajatietokirjoja ja härnäsin pikkuveljiäni.
Kävin pitkillä kävelylenkeillä tärkeän ystäväni kanssa.

   

Mitä minä minusta enää muistankaan?
Punaiset hiukset minulla ainakin oli.
Piirtelin idealistisia kuvia iltaisin.
Rakastin värejä ja etsin sielunystävää.
Luin rajatietokirjoja ja härnäsin pikkuveljiäni.
Kävin pitkillä kävelylenkeillä tärkeän ystäväni kanssa.
Näin auringonsäteet ilman ylimääräisiä silmiä.

Aurinko lämmittää taas,
kiitos.

uni

herätyskello tikittää sängyn vieressä
                             kaktus on kasvattanut uusia lehtiä ja varsipituutta
              pöydällä on neljä mustaa tussia ja kameran objektiivi
        valkoiset verhot riippuvat hiljaa ja peittävät yön

                                         Unessa hukutin nukkekodin siniseen vesiväriin.
                                                                      Sanottiin, että se on loppu nyt.


                    Kellutaan vakavina ja äänettöminä,
sillä muovinuket eivät voi upota.
Pinnalla kuitenkin saattaa paleltua pahasti.

Tuntuu kuin ulapalla olisi.

joulukortti

Olen leimannut viimeisen viiden päivän aikana suunnilleen 400 000 joulukorttia.

Työskentelen Postilla jouluapulaisena.

Päätin itsekin tehdä joulukortteja.

Hyviä mutkia tuli matkaan ja yli 30 korttia päätyikin yksinäisille (ja vanhoille) ihmisille.

Toivottavasti he ilahtuvat.

Linja-autossa

Kaksi vanhaa naista keskusteli kuluneesta elämästään,

samalla tavalla kuin minä eilisestä.

Rauhallinen ääni,

rauhalliset virkkeet,

ohi kiitävät puut vanhassa maisemassa ja kanervat ruukuissa oven edessä.

Toinen tiivisti 30 vuoden tapahtumat yhteen lauseeseen

ja esitti vastakysymyksen yhtä arkipäiväisesti.

Sitten he puivat hieman miessuhdesotkuja.

Juoruajat.

Vilkaisin uteliaana takapenkille.

 toisen valkohapsen kirkkaanpunainen huulipuna oli levinnyt.

Tahdon!

Rakkautta ei voi olla koskaan liikaa.

Eduskunnan hyväksymä kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta oli suuri edistysaskel! Satoja ihmisiä hurrasi sen kunniaksi keskellä päivää Helsingin Kansalaistorilla.

Salainen maailma

Siellä maailmassa ei ole voikukkapeltoja tai punakattoisia taloja.

 (Pakko)ajatusmeri on valtava pyörre.

Siihen hukutaan,

sitten           

                                                               kiivetään pois,

 ja

 levätään hetki. 

Valutaan kyyneleinä rakkaan ystävän olkapäälle 

(vaikka keskellä vilkasta keskustan katua).

Ystävä sanoo: "Meidän pitäisi puhua tällaisista asioista enemmän."

Lopulta noustaan istumaan huteranvahvan mielen päälle ja ollaan reippaita.



  Huljutetaan jalkoja kauniissa meressä 

(tai annetaan ensilumen sataa hiuksille),
tähytään kaukoputkella tulevaisuuteen.

Siellä on rauhallisia tunnelmia ja oransseja auringonsäteitä,
syvällisiä keskusteluja ja sanatonta välittämistä.
Istuin ystäväni kanssa raihnaisen omenapuun oksalla ison pellon laidalla,
eräänä talvi-iltana kauan sitten. 
Tähdet tuikkivat ja pakkanen tuoksui ilmassa. 

Värikkäillä helmillä askartelua ja lumilyhtyjen tekemistä,
koiran halaamista ja hyviä pyöräilyreittejä.
Kirjojen lukemista mummilan vierashuoneen sängyllä.

Ennen kaikkea haluan jatkaa haaveilua ja muistelua loputtomiin.
Mitä minä olen, miksi haluan tulla, mitä haluan elämältä oppia?
Haluan säilyttää lumilyhtyjen tekohetket ja suojasään.
Muistatko, kun en halunnut pukea ylleni kurahousuja 
tai hupsun näköistä tupsupipoa?

 Hiljaa olemista ja katulamppujen valossa kävelemistä.
 Tutut ja vielä tuntemattomat vastaantulijat,
kuljetut kadut ja 4d-elokuvan kohtaukset,
                                                                         joita ei vielä ole käsikirjoitettu.



Mekko kuivuu nopeasti,
 kun ajatukset eivät enää muutu upottavaksi mereksi.

Sitten ympyrä sulkeutuu ja kaikki alkaa alusta.

Joskus repäisen tietoisen haavan mieleeni

ja

näen tuon kaiken järjettömyyden valaistunein silmin.

Mutta kun loppua sille ei vielä näy,

vaikka kuinka katsoisin.

Hullu ja armoton sykli.

Tulevaisuus

pyörremyrsky(je)n jälkeen

kotikaupunkini

 Hissillä ylös Näsinneulaan ja pälyilemistä alas. 

Autot olivat söpöjä muurahaisia,

                                                            ja,

 köröttelivät huvittavan vakavissaan mikä minnekin.

Leikkiautot ja tärkeä leikki.

Miltäköhän tuntuisi kasvaa jättiläiseksi 

ja kahlata Pirkanmaan lukuisien järvien poikki?

Tietysti välillä myös istahtaisin kerrostalojen päälle lepäämään,

silloin kun jalkani väsyisivät.

Samalla hieman huvittelisin.

Nappaisin hurjastelevat pikkuautot, valivali-napinapi-mummot, koiranmyrkyttäjät ja potentiaaliset koulukiusaajat pinsettiotteeseen,

                                                    ensin pelästyttäisin,

mutta lopuksi nostaisin jokaisen kämmenelleni

                                          ja silittäisin hellästi etusormella.

tuijottimet

Piirsin Adan kanssa videoprojektia varten isoja silmiä, ja ne näyttävät hyvältä myös pelkästään seinäkoristeina.

Hetki

Kuva loppumattomasta kadusta,

iltahämärä ja katulamput.

Voi, ihmisiä siellä täällä!

Kävelevät kuka minnekin ja minäkin astelen yhä syvemmälle kuvaan.

Menneisyys on sylkäissyt minut päivän loppuun,

olen menossa jonnekin.

(olin unohtanut kameran kotiin juuri sillä hetkellä)

luoda nahkansa aina uudelleen

On jo ilta.

Mietin kulunutta päivää vuosina.

Olen ehtinyt olla tänäänkin niin paljon kaikkea.

Naurava tyttö pelaamassa korttia pikkuveljensä kanssa takan ääressä.

(Pikkuveljet ovat hyvin tärkeitä.)

Ihminen, joka kapinoi tyttömääritelmää vastaan mielessään
ja haluaisi leikata hiuksensa lyhyiksi.

Sitten yhtäkkiä se ihannoikin hippikulttuuria ja haluaa rastat.

 Intoilee kaverilleen haluavansa puuhelmiä ylioppilasjuhlalahjaksi.

Pikkutyttö, jonka hame hulmuaa 

ja keltaiset kumpparit kiljuvat iloista väriä harmaaseen syksysateeseen. 

Pyöräilee kauppaan, haluaa ison suklaalevyn.

Velvollisuudentuntoinen opiskelija, laskee fysiikanlaskuja tunnin vakavissaan

 ja sen mielessä on vankka pyrkimys tähdätä isoon päämäärään.

 Laiskimus maksimus, tuijottaa Avaraa Luontoa teeveestä kaksi tuntia

 ja syö sen suklaalevyn.

  Huomenna aion olla.


Takuuvarmasti se tyttö, joka myöhästyy aamulla koulusta.
(Kuvistunneilla ei myöhästymisistä moitita.)
Aamulehti on pakko ehtiä lukemaan ja tee on liian kuumaa juotavaksi nopeasti.
Koiratkin kaipaavat silittelyä ja aurinko paistaa liian ihanasti.
Avaimetkin taitavat olla hukassa,
voisinkohan etsiä omenapiirakkareseptin jo valmiiksi internetistä?
Entä jos laittaisin hiukseni kiinni violetilla rusettipinnillä?

Maalaava kuvisluokan täystuho,
grafiikan piirrosterien tylsistyttäjä.
Iso sellokotelo selässä käveleskelevä haahuilija,
sellotunnilla vielä pahempi haaveilija.

Iloinen, hermostunut, lapsellinen, dramaattinen tiuskija, herkkä, 

idiootti, sinnikäs, huonokuuloinen ja ajantaju hukassa.

Illalla itken 

ja sitten nauran itseni koomisuudelle.

syysaamuina ilkikurinen maailma leikkii aavetta pukeutumalla valkoiseen

Eräänä aamuna koko Seinäjoki oli valkoinen.

Minä rakastin usvaisia aamuja, puin takin ylleni ja nappasin kameran mukaani. Mummi ja ukki naureskelivat hyväntahtoisesti innokkuudelleni. Oi ihana ihana syksy!

synesteetikon aakkoset

Kun olin pieni, aapisen aakkoset näyttivät mielestäni aivan vääriltä.

ajatusmigreeni

Taideilmaisu vaatii rohkeutta ja kivunsietokykyä.

(Kyky nauraa itselleen on myös oleellista; 

huomaa koomisen surrealistinen karikatyyri,

toivottavasti nenäni ei ole oikeasti noin perunan muotoinen..)

Minä istuin mummilan sohvalla pakko-oireisten ajatusten kourissa

ja piirsin kuvaa samalla kun mieleeni sattui.

(Joku voisi kuvitella kuvan kielivän migreenikohtauksesta,

annan täyden vapauden ajatella niin. 

Pakkoajatuskohtaus tuntuu psyykkisesti lähes samalta.)

 

(Viiva kuvan keskellä johtuu luonnosvihkoni sivujen taitekohdasta.

Luonnosvihkon on hyvä olla taittuva,

isoäitini on kovin utelias..

Ja mummila on rakas paikka.)

Ihmisistä, joiden sisässä on meri.

"He kuvittelevat vellovansa valtavassa meressä,

vaikka oikeasti seisovat kahluualtaassa."

Onneksi näin.

(Ohje: Älä ymmärrä toteamuksen sisältöä negatiiviseksi.)

hetkessä

 Maailma huristaa eteenpäin.

Laivat kulkevat merillä ja merissä on simpukoita,

niin se on ollut aina, toivottavasti.

Kuvitteellisten merien rannoilla seisotaan haaveellisin silmin.

 Bussit ovat täpötäynnä uusia ihmisiä.

Miksi tuttujen kävelyteiden railoja ei ikinä paikata?

sadepisarat taittavat valon sateenkaareksi

e-

le-

tään

pisara-

maailmassa

jossa sade välillä

poistaa paperihaarniskan,

 eletään sateenkaarimaailmassa

jossa silmät sateesta kimmeltää,

kaikkialla kirkasta ja aurinkoista,

kukapa sateenvarjoihmisistä

haluaisi ihan tosissaan

torjua sateen?

 

 

 

 

täs-                          ten                           meri 

        sä          ilois-          sa-           jen           

               on                            no-                   

täs-                          ten                           meri

        sä          ilois-          sa-           jen           

               on                            no-                  

täs-                          ten                           meri

        sä          ilois-          sa-           jen          

               on                            no-                  

täs-                          ten                           meri

        sä          ilois-          sa-           jen          

               on                            no-                  

luumupuu halaa aurinkoa ja aurinko kurkistaa luumupuun kainalosta

 kaunis syksy

karkoitan kaiken pahan juomalla teetä ja lukemalla vanhoja yläasteen koululehtiä iltaisin

saan spontaaneja ideoita: menen kuvaamaan luumupuuta, kun aurinko laskee

olen pisteettömiä lauseita ja ei-isoja alkukirjaimia (en muista ei-ison vastakohtaa tällä hetkellä)

muistelen vanhoja junamatkoja

pieninä kiipeiltiin vaunun hattuhyllylle saakka ja isoina matkustetaan niin kauas kuin uskalletaan
 

kuuntelen kaunista musiikkia

ja löydän melodian käänteistä itseni

ne tuntuvat kuin ajatuksilta

Ihmisen energiakehon värit:

punainen -juurichacra

oranssi -napachacra

keltainen -solar plexus

vihreä (kantapäissä) -sydänchacra

vaaleansininen -kurkkuchacra

indigo -otsachacra

violetti -kruunuchacra

rukousalttaripiirros

Tässä se on. Olin lupautunut ystäväni Adan kanssa vastaamaan yhdestä rukousalttarin valmistelusta sunnuntain Tuomasmessua (Aleksanterin kirkko) varten. Minun vastuullani oli kuvan piirtäminen. Piirsin sen mustalla huopakynällä (=tussilla) 50x70 cm kokoiselle kartongille. Mieleni jankuttaa minulle, että voisin kuvan puuta hieman vielä "viimeistellä", mutta en tee sitä, vaikka haluaisinkin.

kaikuluotain

keiju

pöytälaatikosta löytyi piirustuksia

 vuoden 2013 tunnelmia, piirsin ne silloin