Lyijykynän viivoja, tussin jälkiä. Sanoja, jotka joskus ovat kuin vieraasta universumista, toisesta maailmasta, sillä siellä minä joskus asun. Elämää.
tiistaina, lokakuuta 04, 2016
keskiviikkona, syyskuuta 28, 2016
sunnuntai, syyskuuta 25, 2016
tiistaina, syyskuuta 20, 2016
Eletään aikoja, jolloin
Eletään aikoja,
jolloin omilla jaloilla seisominen ei ole vahvuutta, ylpeyttä itsestään.
Ei vain ole muita vaihtoehtoja.
Kyynelsilmin kahlataan merten kokoisten lammikoiden läpi.
Toivoa on vielä.
Suupieleni vääntyvät epäröivään hymyyn.
jolloin omilla jaloilla seisominen ei ole vahvuutta, ylpeyttä itsestään.
Ei vain ole muita vaihtoehtoja.
Kyynelsilmin kahlataan merten kokoisten lammikoiden läpi.
Toivoa on vielä.
Suupieleni vääntyvät epäröivään hymyyn.
torstaina, heinäkuuta 07, 2016
Taistelija
Olen taistelija,
lääkkeitä syövä zombi,
tehty liian tuntemisen vuoksi tunteettomaksi.
Sairaala on toinen kotini
En pane vielä pistettä lauseen loppuun, sillä tämä ei ole lopullista.
Aion selvitä.
lääkkeitä syövä zombi,
tehty liian tuntemisen vuoksi tunteettomaksi.
Sairaala on toinen kotini
En pane vielä pistettä lauseen loppuun, sillä tämä ei ole lopullista.
Aion selvitä.
tunnisteet:
mustavalkoinen
,
sairaus
,
teksti
,
tussi
maanantaina, kesäkuuta 20, 2016
Ei ole olemassakaan
Se, joka vie minulta kaiken.
Se, jota ei ole olemassakaan.
Harhaa,
mutta silti niin todellista.
Haluaisin osata paeta tyhjyyttä.
perjantaina, kesäkuuta 17, 2016
keskiviikkona, kesäkuuta 15, 2016
torstaina, kesäkuuta 09, 2016
perjantaina, kesäkuuta 03, 2016
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)