Tahdon!

Rakkautta ei voi olla koskaan liikaa.

Eduskunnan hyväksymä kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta oli suuri edistysaskel! Satoja ihmisiä hurrasi sen kunniaksi keskellä päivää Helsingin Kansalaistorilla.

Salainen maailma

Siellä maailmassa ei ole voikukkapeltoja tai punakattoisia taloja.

 (Pakko)ajatusmeri on valtava pyörre.

Siihen hukutaan,

sitten           

                                                               kiivetään pois,

 ja

 levätään hetki. 

Valutaan kyyneleinä rakkaan ystävän olkapäälle 

(vaikka keskellä vilkasta keskustan katua).

Ystävä sanoo: "Meidän pitäisi puhua tällaisista asioista enemmän."

Lopulta noustaan istumaan huteranvahvan mielen päälle ja ollaan reippaita.



  Huljutetaan jalkoja kauniissa meressä 

(tai annetaan ensilumen sataa hiuksille),
tähytään kaukoputkella tulevaisuuteen.

Siellä on rauhallisia tunnelmia ja oransseja auringonsäteitä,
syvällisiä keskusteluja ja sanatonta välittämistä.
Istuin ystäväni kanssa raihnaisen omenapuun oksalla ison pellon laidalla,
eräänä talvi-iltana kauan sitten. 
Tähdet tuikkivat ja pakkanen tuoksui ilmassa. 

Värikkäillä helmillä askartelua ja lumilyhtyjen tekemistä,
koiran halaamista ja hyviä pyöräilyreittejä.
Kirjojen lukemista mummilan vierashuoneen sängyllä.

Ennen kaikkea haluan jatkaa haaveilua ja muistelua loputtomiin.
Mitä minä olen, miksi haluan tulla, mitä haluan elämältä oppia?
Haluan säilyttää lumilyhtyjen tekohetket ja suojasään.
Muistatko, kun en halunnut pukea ylleni kurahousuja 
tai hupsun näköistä tupsupipoa?

 Hiljaa olemista ja katulamppujen valossa kävelemistä.
 Tutut ja vielä tuntemattomat vastaantulijat,
kuljetut kadut ja 4d-elokuvan kohtaukset,
                                                                         joita ei vielä ole käsikirjoitettu.



Mekko kuivuu nopeasti,
 kun ajatukset eivät enää muutu upottavaksi mereksi.

Sitten ympyrä sulkeutuu ja kaikki alkaa alusta.

Joskus repäisen tietoisen haavan mieleeni

ja

näen tuon kaiken järjettömyyden valaistunein silmin.

Mutta kun loppua sille ei vielä näy,

vaikka kuinka katsoisin.

Hullu ja armoton sykli.

Tulevaisuus

pyörremyrsky(je)n jälkeen

kotikaupunkini

 Hissillä ylös Näsinneulaan ja pälyilemistä alas. 

Autot olivat söpöjä muurahaisia,

                                                            ja,

 köröttelivät huvittavan vakavissaan mikä minnekin.

Leikkiautot ja tärkeä leikki.

Miltäköhän tuntuisi kasvaa jättiläiseksi 

ja kahlata Pirkanmaan lukuisien järvien poikki?

Tietysti välillä myös istahtaisin kerrostalojen päälle lepäämään,

silloin kun jalkani väsyisivät.

Samalla hieman huvittelisin.

Nappaisin hurjastelevat pikkuautot, valivali-napinapi-mummot, koiranmyrkyttäjät ja potentiaaliset koulukiusaajat pinsettiotteeseen,

                                                    ensin pelästyttäisin,

mutta lopuksi nostaisin jokaisen kämmenelleni

                                          ja silittäisin hellästi etusormella.

tuijottimet

Piirsin Adan kanssa videoprojektia varten isoja silmiä, ja ne näyttävät hyvältä myös pelkästään seinäkoristeina.

Hetki

Kuva loppumattomasta kadusta,

iltahämärä ja katulamput.

Voi, ihmisiä siellä täällä!

Kävelevät kuka minnekin ja minäkin astelen yhä syvemmälle kuvaan.

Menneisyys on sylkäissyt minut päivän loppuun,

olen menossa jonnekin.

(olin unohtanut kameran kotiin juuri sillä hetkellä)